Yritysten tukeminen on taitolaji

Viikonloppuna somessa reviteltiin juuri julkisiksi tulleita Business Finlandin rahoituspäätöksiä ja lähinnä niiden saajia. Noin viidestä tuhannesta myönteisestä päätöksestä löytyi heti ainakin pari esimerkkiä, joille ei missään nimessä some-aktiivien mielestä olisi rahoitusta kuulunut. Oli liian tunnettu, liian vähän työntekijöitä tai muuta vikaa.

Vallitsevan koronakriisin vaikutukset yritysmaailmaan, yrittäjiin ja yritysten työntekijöihin ovat vielä epäselviä. Selvää on, että tukitoimia tarvitaan, jos ei haluta massiivista konkurssiaaltoa ja sitä kautta moninkertaisia kustannuksia koko yhteiskunnalle. 

On hyvä linjaus, että yrityksille ohjataan kehittämisrahaa, jonka avulla näin merkittävässä muutoksessa on mahdollista muokata liiketoimintaa uuteen suuntaan. 

Ajatus on, että kehittämisprojektin avulla yritykset olisivat kriisin jälkeen vahvempia ja valmiimpia kuin ennen, mikä olisi koko Suomen kilpailukyvyn kannalta tärkeää. 

Yhteiskunnan rahaa on luontevampaa myöntää tulevaisuuden rakentamiseen ennemmin kuin vahinkojen korjaamiseen.

Tarkennetussa menettelyssä yritykset voivat hakea selvitys- tai kehittämisavustusta joko Business Finlandilta tai alueellisilta ely-keskuksilta. Yksinyrittäjille kanavoidaan tukea kuntien kautta. 

Tärkeintä olisi, että kriteerit olisivat yksinkertaiset ja selkeät. Silloin raha myönnetään kehitysprojektin elinkelpoisuuden mukaan, ei sen mukaan onko yrityksen omistajat tunnettuja vai eivät.

Poikkeuksena on ravintola-ala, jonka liiketoiminta on keskeytetty valtion käskyllä. Ravintoloille on sallittu ulosmyynti, mutta sitä eivät kaikki pysty tekemään ja joka tapauksessa se harvoin yltää peittämään kiinteitä kustannuksia.

Kun liiketoimintaa on kielletty harjoittamasta, tarvitaan suoraa kompensaatiota. 

Tärkeää olisi myös kunnissa muistaa, ettei palvelujen ostoja ja jo päätettyjä investointeja pysäytetä. Kunnissa on helppoa lopettaa yrityksiltä ostettavat palvelut kuin seinään ja jättää lomauttamiset yritysten vastuulle.

Muita kirjoituksia